Työ 2.0 Labin Vastuullisuusviikko huipentui perjantaina 20.5. käytyyn paneelikeskusteluun. Paneeliin osallistuivat (kuvassa oikealta vasemmalle) strategiajohtaja Johanna Särkijärvi LVM:stä, apulaisprofessori Pia Polsa Hankenilta, innovaatio- ja ekosysteemiekspertti Mika Pirttivaara RAG Oy:stä, finanssineuvos Ilari Valjus VM:stä, toimitusjohtaja Vesa Silfver Motivasta sekä kuvasta puuttuva työyhteisökehittäjä, johtamisvalmentaja Jalmari Eklund Humanikone Oy:stä. Keskustelua kommentoi saman aamun Törmäämössä erilaisista ekosysteemipalveluista alustanut toimitusjohtaja Saara Lilja Emergenssi Oy:stä. Paneelia veti allekirjoittanut.
Vastuullisuus on laaja teema ja pitää sisällään monia eri näkökulmia. Perjantaipaneelin osallistujat toivat mukanaan mm. seuraavia lähestymistapoja vastuullisuuteen: vastuullinen markkinointi, innovaatioiden edistäminen, vastuullisuus vapaaehtoistyössä, talouden ja ekologisen kestävyyden väliset yhteydet, kestävämpään ja vastuullisempaan elämäntapaan siirtymisen vauhdittaminen, vastuullinen johtaminen, yhteiskehittäminen ja yhteisöllisyys.
Se, että ollaan avuksi toisille, valmistellaan asioita uudella tavalla yhdessä, eikä ainoastaan edustuksellisissa työryhmissä, on vastuullista. Tämä on myös Työ 2.0 Labin toiminnan ydintä.
Rajojen ylittäminen avartaa
Miten rakennamme tulevaisuutta, jossa vastuullisuus on keskiössä? Vastuullisuuden moninaisen kentän ymmärtäminen ei onnistu ilman rajat ylittävää yhteistyötä. Ilman yhteistyötä myös käytettävissä olevasta työkalupakista jää suuri osa hyödyntämättä.
Rakennamme helposti strategioita siiloista ja nurkista käsin. Kykenisimmekö parempaan? Mitä pitäisi tehdä, että pääsemme eroon siiloista? Ainakin pitää havahtua asian vakavuuteen ja ottaa kestävä kehitys ja vastuullisuus osaksi sisäisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin sisältöä.
Taloustiede on sosiaalitiedettä. Luonnontieteet ja sosiaalitieteet keskustelevat tällä hetkellä liian vähän keskenään. Kaikki on viime kädessä kiinni ihmisten käyttäytymisestä. Tarvitaan siis myös insentiivejä ja sääntelyä, jotka ohjaavat ihmisten ja yritysten käyttäytymistä haluttuun suuntaan.
Lisäksi tarvitaan lisää kokonaisvaltaista näkökulmaa sekä virkamiesten vastuuttamista menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, kohtaamaan muita avoimin mielin. Osoittamalla yhteistyön ja verkostoitumisen hyödyt voidaan vaikuttaa myös organisaation ylätasoilla olevien lukkojen avautumiseen. Ekosysteemipalveluajattelu voi tukea virkamiesten vastuullisuustyötä.
Ihannepuhe ja nykytila ovat osin hyvinkin kaukana toisistaan. Ihminen tarttuu siihen, mitä hän ymmärtää. Esim. samasta tutkimuksesta pitää tuottaa kieleltään erilaiset viestit tutkijoille, johdolle, kansalaisille, yrityksille jne. Siksi tarvitaan tulkkeja, jotka pukevat ylätason tavoitteet ja sisällöt eri kohderyhmille ymmärrettäviksi. Strategisen ja operatiivisen tason välissä olevat taktisen tason toimijat voivat ottaa roolia strategisen ja operatiivisen tason toimijoiden yhteen kytkijöinä ja tulkkeina.
Toiveiden tynnyristä ennakoivaan käytännön tekemiseen
Strategiat ovat monasti toiveiden tynnyreitä, joihin sisällytetään aivan liikaa tavoitteita. Pitäisi löytää yhteisiä strategisia prioriteetteja ja koordinoida myös taktisen tason avauksia eri julkisten ja yksityisten organisaatioiden välillä sekä avata mahdollisuus kytkeytyä toisten strategioihin ja eksysteemeihin.
Olisi myös tärkeää, että eri toimijat pystyvät poimimaan ylätason strategioista itselleen sopivat, mahdollisimman konkreettiset tavoitteet. Viestinnällistä, yhteisen ymmärryksen vahvistamiseen tähtäävää työtä on vielä paljon tekemättä.
Ennakkoarviointi on myös tärkeä kehittämisalue. Asioita seurataan ja niistä raportoidaan vielä liikaa jälkikäteen, kun tarvittaisiin enemmän etukäteen tapahtuvaa vaikuttavuuden ennakointia.
Pitäisi vahvemmin hyödyntää jo olemassa olevaa, tehdä näkyväksi sitä, mitä on jo saavutettu. Esim. jälkikäteisarvioinnit ovat myös hyviä ennakkoarvioinnin pohjia. Erilaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä syntyy paljon arvokasta tietoa, joka unohdetaan. Ehdotus VN-TEAS –hankkeeksi: Kaivetaan esiin aikaisemmat VN-teas –hankkeet ja ristiinpölytetään niitä uusin silmin.
Eroon vanhoista rakenteista – innostumisen supervoima käyttöön!
Meillä on paljon toimintaa, joka jää kiinni vanhoihin rakenteisiin. Rakenteet kuitenkaan harvoin innostavat. Verkostomainen ekosysteemi pyrkii maksimoimaan ekosysteemissä olevan aineettoman pääoman. Lainsäädäntökin voi olla mahdollisuuksien luomista, ei pelkästään ongelmien ratkaisua.
Olemassa oleva data pitäisi saada avoimesti käyttöön. On paljon harmaata aluetta, jossa voitaisiin tehdä enemmän yhteistyötä esilaisilla digitaalisilla alustoilla, turvallisuutta vaarantamatta.
Luonnolla, terveydellä tai biologialla ei ole ääntä. Miten saadaan se kuuluviin? Lisäämällä dialogia. Kokemuksen mukaan esim. vihreä siirtymä käsitteenä ei avaudu kaikille ns. tavallisille ihmisille vaan se koetaan poliittisesti värittyneenä. Asiat pitää pystyä sanoittamaan oikealla tavalla. Luonto voi saada äänen vain ja ainoastaan ihmisten kautta.
Siilouttavien rakenteiden sijaan innostavina rakenteina panelistit nostivat esille mm. oppimismentoroinnin, toimimisen verkostoina ja ekosysteemeinä, erilaiset kokeilut ja epätyypilliset yhdistelmät, ihmisten käyttäytymisen ohjaamisen erilaisten kannusteiden kautta sekä ilmiöbudjetoinnin.
Vapaaehtoistyön arvonmuodostuksen logiikan mukaan vastuullisuus lähtee meistä kaikista. Voisimmeko hyödyntää kansalaisvaikuttamista vastuullisuuskysymyksissä nykyistä enemmän? Voisiko vastuullinen hallinto aktiivisemmin hyödyntää palautetta yhteiskunnan eri toimijoilta? Ihmiset haluavat olla osa ratkaisua, eivät osa ongelmaa. Innostuminen on supervoima, joka tarvitaan nyt kaikin tavoin käyttöön!
Paneelikeskustelusta koonnut Virpi Einola-Pekkinen