Ihmisillä on psykologinen tarve kuulua johonkin joukkoon. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan ole samanmielisyyttä eikä yhteisöllisyyden kokemus ole kaikille samanlainen. Jollekin se on satunnaisia kohtaamisia käytävällä tai yhteisiä kahvi- ja lounastaukoja, toinen tuntee yhteisöllisyyttä virtuaalisessa verkostossa. Ja kaikkea tältä väliltä. Yhteistä tuntuu olevan ymmärrys siitä, että yhteisöllisyys liittyy aina, tavalla tai toisella, yhdessä tekemiseen ja oppimiseen.
Joukko valtionhallinnon virkahenkilöitä kokoontui lokakuisena perjantaina pohtimaan yhteisöllisyyden sisältöä. Tässä muutamia nostoja käydyistä keskusteluista.
Yhteisöllisyys nousee sujuvasta työstä ja järjen käyttö on edelleen sallittua
On helpompaa olla yhteisöllinen kun myös työn rutiinit sujuvat ja työnteon edellytykset ovat kunnossa. Kyse voi loppujen lopuksi olla hyvinkin arkisista asioista. Kun työ sujuu, eikä aikaa kulu turhaan sähläämiseen, aikaa jää myös yhteisille keskusteluille ja uuden ideoinnille.
Monen kokemus on, että pakotettu virtuaalityöskentely toi mukanaan yliorganisoidut työpäivät ja liian lukkoon lyödyt agendat. On siis syytä muistuttaa vanhasta Työ 2.0 sloganista ”Lupa tehdä fiksummin”.
Heikensikö korona yhteisöllisyyttä? Ei välttämättä. Ehkä yhteisöllisyys on muuttanut muotoaan? Uusille työntekijöille toki pakotettu etätyö oli vaikea paikka, mutta monella on kokemusta myös virtuaalisesta yhteisöllisyydestä. Toisaalta myöskään pakotettu etätyö ei ollut monellekaan mieleen. Pitää siis löytyy jotain siltä väliltä. Paras lopputulos saavutetaan, kun ihmisten sallitaan käyttää omaa järkeään.
Yhteisöllisyys syntyy siis hyvinkin perustyössä työkavereiden kanssa. Se, missä ja keitä kulloisetkin työkaverit ovat, vaihtelee. Työtä tehdään siellä, missä se milloinkin on tavoitteiden saavuttamisen kannalta järkevää ja tarkoituksenmukaista. Ja hyvä niin.
On muutakin kuin ”kotipesä” – yhteisöllisyyttä
Yhä useammat asiat hoituvat parhaiten tiimeissä, joita syntyy perinteisten hallinnollisten rakenteiden rajapinnoille ja erilaisten ilmiöiden ympärille. Ajattelumalli, jossa yhteisöllisyys liittyy ainoastaan omaan hallinnolliseen kotipesään, on aikansa elänyt.
Tilanteissa, joissa ihmiset kohtaavat toisensa yhteisten tavoitteiden, yhdessä tekemisen ja oppimisen äärellä, on aina mahdollisuus myös uuden työyhteisön syntymiseen. Myös perinteinen ”tehokkuus – tuloksellisuus” –tarkastelu kaipaa monimuotoisuutta: Erilaisissa rajat ylittävissä verkostoissa tehtävä työ on osa työn tuloksellisuutta ja erityisesti sen vaikuttavuutta. Tärkeää on myös edistää yhteisöllisyyttä yli hierarkiarajojen.
Yhteisöllisyyteen ei voi pakottaa, mutta siihen voi houkutella
Onko meillä romantisoitu käsitys siitä, mitä yhteisöllisyys aikana ennen koronaa oli? Onko yhteisöllisyys uusi muotisana, jota toistamalla vedotaan siihen, että työyksiköissä olisi aika palata johonkin ”normaaliin”? Toivottavasti ei. Toimisto ei takaa tai luo yhteisöllisyyttä itsestään. Valtaosassa valtionhallinnon organisaatioita onkin ymmärretty, että on tärkeää, että tiimit keskenään pohtivat, mitä yhteisöllisyys tarkoittaa ja minkälaisia toimintamalleja se edellyttää. Oleellista on, että jokainen kokee olevansa osa jotain isompaa ja merkityksellistä, kokee työn imua. Myös työpäivät ovat erilaisia. Tarve yksilö- ja yhteistyöhön on eri päivinä erilainen.
Organisaation ja työnantajakuvan näkökulmasta yhteisöllisyys on tärkeää, koska se sitoo työntekijän organisaatioon. Kun viihtyy, myös pysyy.
Erityisesti esihenkilöt kokevat tilanteen, jossa ihmiset ovat eri puolilla, haastavana. Onko syy se, että tilanne edellyttää uusia toimintamalleja? Onko kysymyksen ”Miten pitää kaikki mukana” rinnalle syytä nostaa kysymys ”Miten pitää esihenkilöt mukana”? Esihenkilöt kaipaavat tukea uudessa roolissaan. Yhteisöllisyys ei kuitenkaan ole pelkästään esimiesten vastuulla. Roolit ja vastuut löytyvät peilistä eli olemme kaikki yhtä osallisia yhteisöllisyyden syntymisessä ja ylläpidossa.
Lopulta yhteisöllisyydenkin kaipuussa on kyse siitä, että meidän pitää jatkuvasti opetella uusia tapoja ajatella ja tehdä työtämme. On oltava myös armollisia sille, että lähdimme liikkeelle eri pisteistä ja opimme eri tahtiin. Oppi jatkukoon!
Työ 2.0 -tiimi