”Miten kuvata systeemistä maailmaa ja kompleksisia ongelmia? Tähän kirja antaa vastauksia monesta eri näkökulmasta”, totesivat Petri Uusikylä ja Harri Jalonen esitellessään toimittamaansa kirjaa Epävarmuuden aika – miten ymmärtää systeemistä muutosta. Kirjan julkistamistilaisuus pidettiin 7.2. Työ 2.0 Labissä. Lab on alusta rajat ylittävälle yhteisvalmistelulle, joten se tarjosi myös tälle tutkijoiden, hallinnon kehittäjien ja muiden toimijoiden kohtaamiselle luontevan ympäristön. Lisäksi me allekirjoittaneet lab –tiimiläiset olemme osallistuneet kirjan syntyyn omalla pienellä panoksellamme.

Pitää yrittää ymmärtää sitä, mitä ei ymmärrä

Liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Minna Kivimäki totesi puheenvuorossaan, että systeemisen muutoksen tekeminen vaatii sinnikkyyttä eikä kiitosta useinkaan tule. Pitää uskoa vahvasti asiaansa ja olla riittävästi rohkeutta kyseenalaistaa olemassa olevia totuuksia. Minna totesi, että systeeminen lähestymistapa asioihin tuo keskusteluun sen, miksi organisaationa ollaan olemassa ja mikä on se yhteiskunnallinen vaikuttavuus, johon pyritään. Systeeminen ymmärrys pitäisi saada virkakunnan perusosaamiseksi. ”Pitää yrittää ymmärtää sitä, mitä ei ymmärrä”, hän totesi. Tähän tarvitaan monenlaisten toimijoiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä. Minnaa, joka oli itsekin aikoinaan osa Muutoksentekijät –verkostoa, kiehtoo ”virkamies 2.0 ” –konsepti, jossa virkavastuu määritellään siten, että ymmärtää ja ottaa huomioon oman työnsä systeemiset kytkennät ja vaikutukset muiden tekemiseen. Toisin sanoen, että on virkavastuutonta, jos ei pyri hahmottamaan omaa työtään osana laajempia vaikuttavuusketjuja.

Päästetään irti pakonomaisesta tarpeesta hallita ja täyttää tyhjä tila touhukkuudella

Kiireen tunne johtuu usein siitä, että ei pysty hallitsemaan tilannetta. Onkin hyvä oppia tunnustamaan, että kaikkea ei voi tietää eikä kaikkea voi hallita. Ei ainakaan yksin. Tämä edesauttaa myös työhyvinvointia.

Systeemisen muutoksen aikaansaaminen vaatii aikaa ja yhdessä ihmettelyä, totesi Mervi Aaltokallio SOSTE ry:stä. Hallinnan harhasta pitää päästä yhteiseen ymmärrykseen. Mervi nosti hyvänä esimerkkinä ilmiölähtöisestä lähestymistavasta valtiovarainministeriön valtionavustustoiminnan uudistamishankkeen. Mervi esittikin toivomuksen, että järjestöt pidettäisiin jatkossakin kehittämisessä mukana.

Heitetään pitkospuita toistemme polulle

Paikalla olivat kirjan kirjoittajista Arto O. Salonen, Johanna Vuori, Perttu Salovaara, Samuli Manu, Kaisa Lähteenmäki-Smith ja JP Jakonen. Alla muutamia otteita heidän esille nostamistaan seikoista.

  • Elämän merkityssisältö on mahdollista maksimoida systeemisen ajattelun myötä. Kun ymmärtää, mihin laajempaan kokonaisuuteen oma työ liittyy, on sillä yleensä työn merkitykselliseksi kokemisen tunnetta parantava vaikutus.
  • Muutos ei tapahdu vanhassa ”käskytä ja komenna” –mallissa. Tarvitaan vaihtoehtoja perinteisiin hierarkioihin.
  • Annetaan tilaa ja mahdollisuus muutospotentiaalille.
  • Paras vaikuttavuus syntyy yhdessä.

Autetaan siis yhteistä matkaamme ja heitetään pitkospuita toistemme poluille. Tapaamisiin Labissa!

Virpi Einola-Pekkinen ja Liisa Virolainen