Koen, että olen ollut poikkeuksellisen onnekas ja etuoikeutettu saadessani tehdä lähes 40 vuotta työtä, jonka olen kokenut merkitykselliseksi ja jossa olen voinut vaikuttaa – yhdessä mitä mielenkiintoisempien ihmisten kanssa. Olen saanut kehittää valtionhallintoa sekä Suomessa että Suomen rajojen ulkopuolella. Kaikki tämä ei kuitenkaan olisi ollut mahdollista ilman, että olen jatkuvasti tuunannut omaa työnkuvaani itselleni sopivaksi!
Minulla on myös ollut onni saada työuralleni pääosin esihenkilöitä, jotka ovat nähneet, missä olen parhaimmillani. ”Älä, Virpi, ahdistu noista konkretiavaatimuksista”, totesi eräs. Se on lähes parasta, mitä minunlaiselleni uudesta innostujalle voi sanoa.
Toinen voimaannuttava asia on ollut verkottuminen muiden samantyyppisiä kokemuksia ja intohimoja jakavien kollegojen kanssa. Ilman Teidän apuanne, innostustanne ja tukeanne en olisi tässä, emmekä olisi saaneet aikaan sitä kaikkea, mitä olemme saaneet aikaan. Muutoksentekijät-verkoston kokoaminen noin 10 vuotta sitten oli niin voimaannuttava kokemus, että toista saa etsiä. Lähestyimme eri ministeriöissä muutosagenteiksi tunnistamiamme henkilöitä viestillä ”Sinut on ilmiannettu”. Vastaanotto oli järisyttävän innostunut. Verkosto laajeni nopeasti ja mukaan tuli muutoksen tekijöitä eri virastoista. Sittemmin muutoksentekijyys jatkui omalta osaltani Työ 2.0 -kokonaisuutena.
Valtionhallinnossa on tapahtunut huikea kehitys sitten vuoden 1985, jolloin virkaurani alkoi. Prosessien hallintaa ja ohjeiden laatimista korostavasta ”hallintoalamais”-ajattelusta on edetty asiakas- ja laatuajattelun kautta kohti mahdollistavaa, verkostomaista yhteistyötä ja ekosysteemeissä toimivaa, ihmiskeskeistä valtionhallintoa. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. ”Pysyvää on vain pysyvä muutos”, kuten ensimmäinen esimieheni totesi jo 80-luvulla.
Muutoksen hitaus on ollut aika ajoin myös tuskastuttavaa. Miten paljon enemmän ja vaikuttavampaa saisimmekaan aikaan, jos ymmärtäisimme laittaa osaamisemme, tietomme ja työpanoksemme yhteen! Uskon, että auttaisi, jos sitoutuisimme enemmän asioihin, emme organisaatioihin. Jos löytäisimme yhteiset tavoitteemme erillisten sijaan – tai vähintään niiden rinnalle. Julkisen sektorin organisaatiot eivät kilpaile keskenään. Me toimimme kaikki samoilla veronmaksajien rahoilla ja tehtävämme on palvella koko yhteiskuntaa.
Monimutkaisessa keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei enää riitä, että huolehdit vain omasta tontistasi ja hoidat sen mahdollisimman hyvin ja tehokkaasti. ”Virkavastuu 2.0” tarkoittaa, että otat vähintään henkistä vastuuta myös laajemmista kokonaisuuksista ja olet kiinnostunut siitä, miten oma tekemisesi vaikuttaa muiden tekemiseen. Vain näin toimimalla pystymme toimimaan systeemiälykkäästi ja ratkaisemaan myös yllättäen eteemme tulevia haasteita.
Näin karkauspäivänä on hyvä karata eläkkeelle. 1.3.2024 lukien olen siis eläkkeellä, mutta en välttämättä eläkeläinen :-). Tämän oivalluksen nappasin pari vuotta sitten eläkkeelle siirtyneeltä Ylen toimittajalta. Ihmisen identiteetti ei muutu yhdessä yössä. Identiteettini on siis edelleen vahvasti kehittäjän ja uudistajan identiteetti ja jaan mielelläni kokemuksiani ja oppejani erilaisen sparrailun ja mentoroinnin merkeissä myös jatkossa. Minut tavoittaa s-postiosoitteesta virpiep(at)gmail.com sekä FB:stä ja LinkedInistä.
Virpi Einola-Pekkinen