Kestävä kehitys lähtee liikkeelle yhteisistä tavoitteista
Vastuullisuusviikon avajaisiin 16.5.2022 kutsutut paneelistit toivat keskusteluun eri tulokulmia kestävän kehityksen edellyttämään muutokseen; systeemisen muutoksen johtamisesta ja innovaatioista, kompleksisuudesta ja ilmiölähtöisyydestä, julkisen ohjauksen ja yhteiskunnan eri sektoreiden vuorovaikutuksesta sekä vastuullisuusteoista käytännössä.
Paneeliin osallistuivat (kuvassa vasemmalta oikealle) Mikael Seppälä, innovaatioiden johtaminen ja ekosysteemit / Laurea AMK, Petri Uusikylä, kompleksisuustutkimus/Vaasan yliopisto, Annukka Kokkonen, vastuullisuusasiantuntija/MML ja Mikko Jalas, poikkialainen maisteriohjelma Creative Sustainability/Aaltoyliopisto. Keskustelua fasilitoi Työ 2.0 Labista allekirjoittanut eli Minna Kantola.
Nöyrästi hallinnoiden kestävyystalkoisiin
Aamun alustaja VNK:n Sami Pirkkala, kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri haastoi paneelisteja pohtimaan, mikä on valtionhallinnon kyky toimia systeemisen muutoksen edistäjänä?
Pääset yhteenvetoon Sami Pirkkalan alustuksesta Kestävän kehityksen strategiasta tästä: https://tyo-2-0-lab.fi/2022/06/08/tsekkaa-vastuullisuus-jalkikirjoituksia-tyo-2-0-labin-tapahtumista-vastuullisuusviikol-ta-16-20-5-2022/.
Valtion muutoskyvykkyyttä tarkasteltiin keskustelussa monesta kulmasta. Ekosysteemien johtamisessa on olennaista lähteä liikkeelle ymmärryksen lisäämisestä eri toimijoille siitä, että yhteisiä tavoitteita tarvitaan. Systeemisen ohjauksen valtionhallintoa voi tarkastella myös Demos Helsingin lanseeraaman nöyrän johtamisen käsitteen avulla. Nöyryys tarkoittaa vapautumista valtion toimijoiden hallinta-asemasta ja hallintaharhasta sen suhteen, ketkä voivat osallistua ja voimmeko määritellä käsillä oleviin ilmiöihin jonkin tietyn syyseuraussuhteen. Virastoissa työskenteleviltä taas tällainen muutos vaatii uutta ymmärrystä tulla avoimin mielin yhteiseen pöytään, osallistaa ja asettua osaksi ketjua.
Julkisen ohjauksen keinot kestävän kehityksen kaltaisessa vaativassa muutoksessa tarkoittavat painetta uuteen orkestrointiin; vastuuta on onnistuttava jakamaan uudella tavalla. Lisäksi yksityisen ja julkisen ja kolmannen sektorin vuorovaikutusta on alettu katsomaan uudesta vaikuttavuusnäkökulmasta. Olennaista on oivaltaa, ettei kukaan ei ymmärrä yksin kaikkea eikä ole yksittäistä paikkaa, josta muutos lähtee. Valtio voi toimia eri tahojen yhteentuojana eikä enää ylhäältä alas -ohjaajana. Tarvitaan hallinnonalojen siilot ylittävää ja poikkihallinnollista vuorovaikutusta siilonsisäisen rinnalle.
Paras muutos on yhteisiä tavoitteita, luovia alueita ja julkista pikkupakkoa
Muutoksen toteutuksessa käytännössä tulisi nopeiden ratkaisujen sijaan keskittyä ensin yhteisten tavoitteiden määrittelyyn. Systeeminen muutos lähtee ajattelutapojen muutoksesta, jolloin haetaan uusia vuorovaikutussuhteita ja kumppanuuksia. Tämä voi olla pitkä tie. Keinoja ei tässä vaiheessa kannattaisi lukita etukäteen vakiintuneilla mittareilla, toimijoiden roolituksella ja toteutustavoilla. Tarvitaan toisaalta perinteistä konkreettista tavoitteilla johtamista mutta yhdistettynä vapaaseen liikkumatilaan keinojen etsinnässä. Toisaalta lopuksi tarvitaan myös painetta tavoitteen saavuttamiseksi; itselle luotu pikkupakko ja näkyvyys voivat olla hyvästä tavoitteiden muuttumisessa toiminnaksi.
Kellotaajuksia ja hallituskausia: systeemisen muutoksen aikajänteestä
Panelistit miettivät myös, riittääkö hallituskausi aikajänteeksi muutokseen? Systeemisessä muutoksessa toimintaympäristö muuttuu vain kun organisaatioiden toimintatavat muuttuvat, mikä voi kestää kauan. Eri toimijoiden välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta kannattaisi tukea sektorit ylittävästi pidemmällä tähtäimellä. Esimerkiksi Ruotsista löytyy mallia 12 vuotisesta ns. säätiöitetystä kehitysohjelmasta, joka takaa pitkäjänteisyyden yli hallituskauden. Tarvitaan eri kellotajuuksien – ajattelun perusteiden ja toiminnallisia ratkaisukeskeisiä muutoksia samanaikaisesti, mikä onkin systeemisen muutoksen ohjauksen isoin haaste. Virastoissa ajattelutapojen muutos vie aikaa mutta tarvitaan myös nopeita kokeiluja, jotta muutos voi alkaa.
Markkinat muodostuvat välillä aika hitaastikin tietyn ongelman tai ratkaisumallin ympärille ja pienten yritysten kokeiluille. Vaikuttavuus ei synny välittömästi vaan voi vaatia useita vuosia, koska esimerkiksi jo lainsäädäntömuutokset ovat hitaita. Lisäksi vuorovaikutus eri toimijoiden välillä vie aikaa, vaikka nopeaa muutosta toivotaankin.
Julkisia toimijoita tarvitaan mahdollistajana
Yhteiskunnan strategisen, operatiivisen ja taktisen tason muutoksilla on erilaiset aikajänteet. Lisäksi arvonmuodostuksen logiikat vaikuttavat aikajänteisiin muutoksessa. Ei ole vain yhtä ekosysteemiä esimerkiksi liikennepalveluille vaan erilaisilla arvonmuodostuksen logiikoilla toimivien liikenteen ekosysteemien kytkeytymistä toisiinsa. Julkisia toimijoita tarvitaan tässä monitasoisuudessa mahdollistajana, sillä se voi tarjota kaikille tasapuolisesti infrastruktuuria ja tukea näin eri ekosysteemien vuoropuhelua.
Kansalaiset mukaan systeemiseen muutokseen
Labin vastuullisuusviikon avajaisten yleisöä kiinnosti kuulla, miten panelistien mielestä voidaan parantaa kansalaisten kykyä osallistua systeemisen muutoksen keskusteluun ja edistää näitä toimia arjessa?
Systeemiajattelu tarkoittaa, että ei ole yhtä ainoaa ratkaisua, joka sopii kaikille alueille, tasoille tai toimijoille. On hyvä antaa tilaa paikallisille ratkaisuille. Lisäksi kansalaiset ymmärtävät entistä paremmin kestävän kehityksen lähtökohtia ja on paljon valmiutta muutokseen. Näin ei heitä kannata suojella liikaa, vaan voidaan laittaa tavoitteiden toteutumisen vaikutukset tuntumaan heidän arjessaan. Tämä ruokkii myös lähiyhteisön innovointia eteenpäin.
Toisaalta kannattaa luoda kansalaisraatien ja muiden valmiiden rakenteiden rinnalle mahdollisuus avoimemmalle kansalaiskeskustelulle, jossa edetään selkokielisesti ilman liian tiukkaa sitovaa, pakottavaa agendaa. Eli on löydettävä valistustiedon ja kokemustiedon oikea kohtaanto.
Palvelumuotoilussa jo otetaan – esimerkiksi kaupunkikehittämisessä – kansalaisia aidosti mukaan. Instituutioiden ei siis kannata antaa yksin määritellä strategisia tavoitteita, jolloin jää herkästi puuttumaan yksittäisen ihmisen perspektiivi: millaisessa yhteiskunnassa me haluamme elää, miten minä ja luonto ympärilläni voi hyvin.
Luovuus ja elämän edellytykset maapallolla
Lopuksi panelistit pohtivat luovuutta muutosvoimana. Tarvitsemme luovaa tilaa paikallisten ratkaisujen kehittämiselle ja monien toimijoiden yhdistämiseksi sekä paljon keskeneräisyyden kestämistä avoimessa dialogissa. Suomeen tarvitsemme koko yhteiskunnan valjastamista luovuuden, ihmiseksi tulemisen, resilienssin, planetaarisen hyvinvoinnin edellyttämän muutoksen tekoon. Tarvitsemme arjen elämää helpottavien sovellusten rinnalle yleisiä periaatteita, joilla ymmärrämme rakentavamme ihmisen ja planetaarista hyvinvointia omista lähtökohdistamme eikä niinkään instituutioiden tarpeista käsin.
Luovuus lähtee tunteesta, inspiroitumisen ja tiedon välittämisen hyvästä tasapainosta. Hyvästi neuvotteleva virkamies, tervetuloa välittävä virkamies!
Paneelikeskustelusta koonnut Minna Kantola